Ihan ensin lapsuuden satukirjasta – Aili
Somersalon Mestaritontun seikkailut – Onni Mansneruksen kuvitus. Siitä opin
tuntemaan usvaneidot, jotka muistan aina sumeaamuina.
 |
| Mestaritontun viesti Yönsilmälle -luvun kuvitus, Onni Mansnerus, 1943. |
Koulun historiankirjoista
muistan yhden kuvan. Claude Monet: Impressio, Auringonnousu. Ensimmäinen, erityinen.
Ehkä juuri siksi valokuvaan taivasvärejä omasta akkunastani.
 |
| Claude Monet: Impressio, auringonnousu, 1873. |
 |
| Minna Karru, Nimetön, 2012. |
Marc Chagall valitsi ”maalaamisen; se oli yhtä
välttämätöntä kuin ruoka; se oli kuin ikkuna, jonka kautta lentäisi kohti
toista maailmaa."* Zaolsjen ikkunassa ”minuun meni metsätähti”.**
*Chagal
luennossaan Chicagossa 1958 - http://pariisistapaivaa.blogspot.fi/2013/02/lentavia-hahmoja-luxembourgissa.html;
**Eeva Heilala, Hyvä on maa -kokoelmasta, 1976.
 |
| Marc Chagall: Ikkuna maalla. Zaolsje, 1915. |
Constantin Brancusin Nukkuva muusa sai minut pitkään
ajattelemaan, että kaikki maailman taiteenteot olisi voitu lopettaa tähän –
pyhään kauneuteen.
 |
Constantin Brancusi: Nukkuva muusa, 1910.
|
Nyttemmin ajattelen taidetta tekona tilassa. Siksi…
 |
| Maaria Wirkkala, Julia Distant II, 1988. |
 |
| Kaarina Kaikkonen, And it was empty, 2004. |
 |
Tomas Saraceno, 14 Billions, 2009-
|
Oman akkunaotokseni lisäksi olen nähnyt luonnossa
kaanonini teoksista vain Monet’in ja Chagall’in. Nimettömäksi jääneiden kuvaajien
lisäksi nostan listalleni kaksi valokuvataiteilijaa: Marja Pirilän ja Heli
Hiltusen. Pirilän camera obscura -kuvat ovat ”paitsi ihmisen elinympäristön
myös mielenmaiseman kartoitusta: ajatusten, muistojen, unien, pelkojen ja
haaveiden heijastumia”.* Hiltunen sanoo valokuviensa välittävän ”kokemuksen
näköaistin riittämättömyydestä ja epätäsmällisyydestä muistikuvien tallentajana”.**
*Marja
Pirilä, Camera obscura sisätila/ulkotila, 2002; **Valokuvagalleria Hippolyten
lehdistötiedotteesta, 2003.
 |
| Marja Pirilä, Camera obscura, Kikka, s.a. |
 |
Heli Hiltunen, sarjasta Perillepääsemättömyydestä, 2003.
|
