Itseä ylemmille, (thvop2013; aihe 2, 1.viikon keskustelut, mesopotamien taide)

Viisijalkainen assyrialainen lamassu kuvitti
Assyria Timesin juttua kesäkuussa 2006.

Assyria Times kirjoitti viisijalkaisesta lamassusta 5.6.2006.

"The bull demonstrates strength - in Assyrian times the wild bulls of Mesopotamia were huge beasts, up to 183cm at the shoulder, and were hunted by the kings.
The eagle, being the most powerful bird in the sky, symbolises the king's power as he looks over those he rules.
The crowned human head represents intelligence, with the face of the Lamassu carved to represent the king who ruled at the time the sculpture was created.
On top of the head is a crown, which features horns as a sign of divinity.
The sculpture has five legs, as the Lamassu could be viewed from the front and side: from the front it looked as though the Lamassu was standing firm, and from the side it looked as though the Lamassu was striding, giving the impression of motion."

Ihannoimaton maanläheinen luonne (thvop2013; aihe 2, 1.viikon keskustelut, etruskien taide)

Todin Mars, 300-luvun alku eKr, pronssia, korkeus 140 cm. Vatikaanin museot, Rooma.
(kuva: Vatikaanin museoiden verkkosivulta)

Vatikaanin museoiden verkkosivulla Todin Marsista kerrotaan seuraavaa:
"This is one of the very rare objects of ancient Italic statuary that has survived to our time. It shows a warrior dressed in armour and, originally, with a helmet, portrayed in the act of performing a libation before battle, pouring the liquid contained in a particular form of cup (patera) held by the extended right hand, while with the left he leans on an iron spear (the patera and remains of the spear, not visible in the photo, are in the showcase). The statue, which betrays the influence of Greek art starting from the middle of the 5th cent. BC, was found in Todi buried between slabs of Travertine, perhaps after having been hit by lightning. The dedicatory inscription, in the language of the ancient Umbrians but in the Etruscan alphabet, recalls that the statue was given as a gift (dunum dede) by a certain Ahal Trutitis."

Hädin tuskin kelvollinen arvoitus, viisi (thvop2013; aihe 1, 3.viikon keskustelut, ryhmä ikonografia)

Nämä kaikki Pablo Picasson muunnelmia Manet'n teemasta 1960-luvulta.

Hädin tuskin kelvollinen arvoitus, neljä (thvop2013; aihe 1, 3.viikon keskustelut, ryhmä ikonografia)

Yves Saint Laurent/Rive Gauche. 1998.

 

Dior. Spring 2013.

Hädin tuskin kelvollinen arvoitus, kolme (thvop2013; aihe 1, 3.viikon keskustelut, ryhmä ikonografia)

Andy Earl. Bow Wow Wow, 1981. Color Photograph.

Seward Johnson; Déjeuner Déjá Vu, 1994. Cast bronze.

John De Andrea: Manet: Déjeuner sur l’Herbe, 1982. Polyvinyl polychromed in oil.

Hädin tuskin kelvollinen arvoitus, kaksi (thvop2013; aihe 1, 3.viikon keskustelut, ryhmä ikonografia)

Claude Monet: Le dejeuner sur l´herbe. 1865.

Hädin tuskin kelvollinen arvoitus, yksi (thvop2013; aihe 1, 3.viikon keskustelut, ryhmä ikonografia)

First version, canvas, 0.89 by I.16 m.

 

Second version, canvas, 2.11 by 2.70 m.

 

 

Näkö itsen mukaan (thvop2013; aihe 1, 2.viikon keskustelut, ryhmä 2)

 

Meret Oppenheim, My Nurse, 1937.

 

Ismo K. naisen leipoi

Ismo Kajander teki (15-senttisen) Äiti leivän ruistaikinasta vuonna 1995.

 

Liikahduksia - Karrun kaanon (thvop2013; aihe 1, 1.viikon keskustelut, ryhmä 2)

Ihan ensin lapsuuden satukirjasta – Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut – Onni Mansneruksen kuvitus. Siitä opin tuntemaan usvaneidot, jotka muistan aina sumeaamuina.

Mestaritontun viesti Yönsilmälle -luvun kuvitus, Onni Mansnerus, 1943.

 

 

 

Koulun historiankirjoista muistan yhden kuvan. Claude Monet: Impressio, Auringonnousu. Ensimmäinen, erityinen. Ehkä juuri siksi valokuvaan taivasvärejä omasta akkunastani.

Claude Monet: Impressio, auringonnousu, 1873.

Minna Karru, Nimetön, 2012.

Marc Chagall valitsi ”maalaamisen; se oli yhtä välttämätöntä kuin ruoka; se oli kuin ikkuna, jonka kautta lentäisi kohti toista maailmaa."* Zaolsjen ikkunassa  ”minuun meni metsätähti”.**
*Chagal luennossaan Chicagossa 1958 - http://pariisistapaivaa.blogspot.fi/2013/02/lentavia-hahmoja-luxembourgissa.html; **Eeva Heilala, Hyvä on maa -kokoelmasta, 1976.

Marc Chagall: Ikkuna maalla. Zaolsje, 1915.

Constantin Brancusin Nukkuva muusa sai minut pitkään ajattelemaan, että kaikki maailman taiteenteot olisi voitu lopettaa tähän – pyhään kauneuteen.

Constantin Brancusi: Nukkuva muusa, 1910.



 

Nyttemmin ajattelen taidetta tekona tilassa. Siksi…

Maaria Wirkkala, Julia Distant II, 1988.

Kaarina Kaikkonen, And it was empty, 2004.

 

Tomas Saraceno, 14 Billions, 2009-
 

 

Oman akkunaotokseni lisäksi olen nähnyt luonnossa kaanonini teoksista vain Monet’in ja Chagall’in. Nimettömäksi jääneiden kuvaajien lisäksi nostan listalleni kaksi valokuvataiteilijaa: Marja Pirilän ja Heli Hiltusen. Pirilän camera obscura -kuvat ovat ”paitsi ihmisen elinympäristön myös mielenmaiseman kartoitusta: ajatusten, muistojen, unien, pelkojen ja haaveiden heijastumia”.* Hiltunen sanoo valokuviensa välittävän ”kokemuksen näköaistin riittämättömyydestä ja epätäsmällisyydestä muistikuvien tallentajana”.**
*Marja Pirilä, Camera obscura sisätila/ulkotila, 2002; **Valokuvagalleria Hippolyten lehdistötiedotteesta, 2003.

 

Marja Pirilä, Camera obscura, Kikka, s.a.

 

Heli Hiltunen, sarjasta Perillepääsemättömyydestä, 2003.