Hädin tuskin kelvollinen arvoitus, viisi (thvop2013; aihe 1, 3.viikon keskustelut, ryhmä ikonografia)

Nämä kaikki Pablo Picasson muunnelmia Manet'n teemasta 1960-luvulta.






































Hädin tuskin kelvollinen arvoitus, neljä (thvop2013; aihe 1, 3.viikon keskustelut, ryhmä ikonografia)

Yves Saint Laurent/Rive Gauche. 1998.
 

Dior. Spring 2013.

Hädin tuskin kelvollinen arvoitus, kolme (thvop2013; aihe 1, 3.viikon keskustelut, ryhmä ikonografia)

Andy Earl. Bow Wow Wow, 1981. Color Photograph.


Seward Johnson; Déjeuner Déjá Vu, 1994. Cast bronze.


John De Andrea: Manet: Déjeuner sur l’Herbe, 1982. Polyvinyl polychromed in oil.

Hädin tuskin kelvollinen arvoitus, kaksi (thvop2013; aihe 1, 3.viikon keskustelut, ryhmä ikonografia)

Claude Monet: Le dejeuner sur l´herbe. 1865.

Hädin tuskin kelvollinen arvoitus, yksi (thvop2013; aihe 1, 3.viikon keskustelut, ryhmä ikonografia)

First version, canvas, 0.89 by I.16 m.
 
Second version, canvas, 2.11 by 2.70 m.
 
 

Ismo K. naisen leipoi

Ismo Kajander teki (15-senttisen) Äiti leivän ruistaikinasta vuonna 1995.
 

Liikahduksia - Karrun kaanon (thvop2013; aihe 1, 1.viikon keskustelut, ryhmä 2)




Ihan ensin lapsuuden satukirjasta – Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut – Onni Mansneruksen kuvitus. Siitä opin tuntemaan usvaneidot, jotka muistan aina sumeaamuina.
Mestaritontun viesti Yönsilmälle -luvun kuvitus, Onni Mansnerus, 1943.
 
 
 
Koulun historiankirjoista muistan yhden kuvan. Claude Monet: Impressio, Auringonnousu. Ensimmäinen, erityinen. Ehkä juuri siksi valokuvaan taivasvärejä omasta akkunastani.

Claude Monet: Impressio, auringonnousu, 1873.
Minna Karru, Nimetön, 2012.



Marc Chagall valitsi ”maalaamisen; se oli yhtä välttämätöntä kuin ruoka; se oli kuin ikkuna, jonka kautta lentäisi kohti toista maailmaa."* Zaolsjen ikkunassa  ”minuun meni metsätähti”.**
*Chagal luennossaan Chicagossa 1958 - http://pariisistapaivaa.blogspot.fi/2013/02/lentavia-hahmoja-luxembourgissa.html; **Eeva Heilala, Hyvä on maa -kokoelmasta, 1976.

Marc Chagall: Ikkuna maalla. Zaolsje, 1915.



Constantin Brancusin Nukkuva muusa sai minut pitkään ajattelemaan, että kaikki maailman taiteenteot olisi voitu lopettaa tähän – pyhään kauneuteen.

Constantin Brancusi: Nukkuva muusa, 1910.



 



Nyttemmin ajattelen taidetta tekona tilassa. Siksi…

Maaria Wirkkala, Julia Distant II, 1988.

Kaarina Kaikkonen, And it was empty, 2004.
 
Tomas Saraceno, 14 Billions, 2009-
 

 
Oman akkunaotokseni lisäksi olen nähnyt luonnossa kaanonini teoksista vain Monet’in ja Chagall’in. Nimettömäksi jääneiden kuvaajien lisäksi nostan listalleni kaksi valokuvataiteilijaa: Marja Pirilän ja Heli Hiltusen. Pirilän camera obscura -kuvat ovat ”paitsi ihmisen elinympäristön myös mielenmaiseman kartoitusta: ajatusten, muistojen, unien, pelkojen ja haaveiden heijastumia”.* Hiltunen sanoo valokuviensa välittävän ”kokemuksen näköaistin riittämättömyydestä ja epätäsmällisyydestä muistikuvien tallentajana”.**
*Marja Pirilä, Camera obscura sisätila/ulkotila, 2002; **Valokuvagalleria Hippolyten lehdistötiedotteesta, 2003.
 
Marja Pirilä, Camera obscura, Kikka, s.a.
 
Heli Hiltunen, sarjasta Perillepääsemättömyydestä, 2003.